19.8.2006 Lottoa lauantai-iltana

Elokuinen lauantaipäivä oli lämmin ja tyyni ja mieli teki kalaan. Kännykkä käteen ja soittamaan aina avuliaille Ruuhijärven valvojille, kuinka järvi oli antanut kalaa ja mikä oli päivän viehesuositus. LOTTOa siimanpäähän kuului neuvo. Niinpä otimme neuvosta vaarin ja suuntasimme pojan kanssa kalaan.

Kun olimme saaneet tavarat veneeseen, alkoi soutustrategian suunnittelu - missä kannattaisi uistella? Muut kalastajat näyttivät soutelevan alkupään lahdessa ja Mannerheim-linjan suunnassa. Kannattaisiko jäädä siihen vai suunnata muualle? Hetken mietittyämme päätimme kulkea omia polkuja vai pitäisikö sanoa omia väyliä. Päätimme soutaa syvänteen yli kohti karikkoja, josta ainakin talvella oli kalaa tullut. Hiljalleen aloimme soutamaan suunnitelman mukaan. Karikko alkoi lähestyä eikä ollut tapahtunut mitään. Juttelimme niitä näitä ja aloimme jo kääntyä takaisin kun alkoi tapahtua.

Virvelin jarru alkoi laulaa iloisesti ja vapa taipui uhkaavasti... KALA, huusi poika. Mutta mikä kala, vapa taipuili ja jarru soi... olisiko se hauki... vai jopa kirre... arvuuttelimme. Sitten tuli syöksy, kala hyppäsi korkealle ilmaan... Se on kirjolohi... nyt muuttui väsytystaistelu vakavaksi... tämän me otamme kyllä veneeseen. Kirjolohi syöksyi, hyppi, sukelsi veneen alta, syöksyi... Kumpihan väsyy ennemmin, poika vai kala, tuumailin. Kunnes kala rauhoittui ja painoi itsensä pohjaan. Sieltä sitä hitaasti kampesimme ylös ja lopulta haaviin ja veneeseen. Oli se komea vonkale, parikiloinen kirremamma. Voi sitä riemun määrää, todellinen jättipotti! Lähdimme soutamaan takaisin rantaan, kun nappasi TAAS, hei mitä tämä nyt on, hämmästelimme... Taitaa tulla lisänumerotkin.

Uusi väsytystaistelu alkoi - syöksyä, sukellusta, hyppyä... ja haaviin ja veneeseen... TOINEN kirjolohi (1,7 kg)... Tätä ei kyllä äiti kotona usko. Onnemme kukkuloilla soudimme takaisin rantaan ja perkasimme kalat Ruuhijärven mainioissa kalankäsittelytiloissa. Kalat pussiin ja kotiin. Kyllä niitä taisteluita kalojen kanssa kerrattiin illalla saunassa ja seuraavina päivinä.

Oli jälleen ollut Ruuhijärvi sanojensa mittainen - ei tarvitse kalavalheita keksiä kun käy Ruuhijärvellä.

Jouni ja Aleksi, lauantai-illan "lottoajat"

14.10.2005 Rakeita ja kirjolohta...

Oli lokakuinen viikonloppu. Ilma näytti sateiselta ja kylmältä - hyvä kalailma siis. Lasten kanssa puettiin lämmintä ylle ja suunnattiin Ruuhijärvelle. Alueella valvojat ottivat ystävällisesti meidät vastaan ja kun lupa-asiat, veneen vuokraus ja viimehetken kalastusvinkit oli kunnossa, suuntasimme lasten kanssa järvelle. Alku oli katastrofaalinen, siimat sekaisin, uistin pohjassa, uistin pipossa... Sitten taivas repesi ja nakkasi niskaamme rakeita. Siinä meinasi hymy hyytyä innokkaimmaltakin kalamieheltä, mutta samassa alkoi tapahtua. Virveliräikkä alkoi ulvoa ja poikani ilme kirkastui. Alkoi armoton väsytyskamppailu ja arvuuttelu saaliista, oliko se hauki vai kirjolohi... Se ON kirjolohi, poikani hihkaisi, silloin tuli minullekin kiire saada haavi esille.

Kyllä oli poika kuin Hangon keksi kun toistakiloinen lohi oli veneessä - uran ensimmäinen lohikala ja ennen isää! Lopuksi makkarat laavulla ja sitten saalista äidille näyttämään.

Kyllä tätä juttua ollaan myöhemmin kerrottu ja muisteltu hartaudella syksyn mittaan. Kyllä oli Ruuhijärvi jälleen sanojensa mittainen.

Jouni lapsineen (Aleksi ja Ida)